Asiantuntijaviestintä on murroksessa. Nykyään on entistä vaikeampaa tietää varmaksi, kuka lukemamme tekstin on todellisuudessa kirjoittanut. Myös suositussa sosiaalisen median asiantuntijayhteisön julkaisuissa on alkanut näkyä hämmentävä ja suoraan sanoen ärsyttävä identtisyys.
Sisällys:
Eettiset rajat ja ohjauksen tarve
Identtisyydellä tarkoitan a) kielellistä (oikeinkirjoitus, kielioppi) ja b) ulospäin näkyvää, heti silmäillessä erottuvaa tekstirakennetta (lause- ja virkerakenteet, kappalejaot).
Oma ilmiönsä on myös tekstisisällön koostuminen ns. koukusta, kolmen kappaleen etenemisestä ja lopun toimintakehotuksesta. Julkaisuissa esiintyy muunkinlaisia, esimerkiksi sanastoltaan toinen toistaan muistuttavia sisältöjä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tekoälyllä on tässä kaikessa näppinsä pelissä.
Tekoäly on tuonut meille täysin uusia toimintatapoja myös kirjoittamiseen. Samalla se on houkutellut meitä hyppäämään monien perinteiseen kirjoitusprosessiin kuuluvien vaiheiden yli. Tekoäly voi niin halutessamme pysyä tekstintuottamisessa ideoitsijan ja tsempparin roolissa, mutta yhtä hyvin voimme ulkoistaa sille ajatuksemme sanoitettaviksi. Silloin luomme itsellemme ja muille illuusion jostakin, joka todellisuudessa on vain pintakiiltoa.
Helppouden hintana oma ääni
Tekstintuottamisen ennennäkemätön helppous vetää meitä vahvasti puoleensa. Tämä on ymmärrettävää monestakin näkökulmasta. Joskus ajatusten selvittäminen jopa itselleen voi olla hankalaa, saati sitten niiden selittäminen muille. Kun vielä sanoitamme ajatukset kirjalliseen muotoon, prosessi vaatii meiltä luonnollisesti paljon.
Ei ihme, että helppous houkuttaa. Voimme tuoda mietteemme toisten luettavaksi nopeammin kuin koskaan ja ainakin näennäisesti selkeämmin kuin koskaan, vieläpä ilman, että rakennamme oikeastaan mitään sisällöstä itse.
Mitä kokonaisvaltaisemmin kirjoittaja turvautuu tekoälyn tuottamaan tekstiin, sitä enemmän sisältö alkaa muistuttaa niiden kirjoittajien tekstejä, jotka tekevät samoin. Oma ääni katoaa, tai oikeastaan omaa ääntä ei edes ole, koska se korvataan koneellisella tuotannolla.
Oma ääni on paljon muutakin kuin persoonallinen tyyli tai tietyn tason kieliopillinen tuntemus. Sen avulla kirjoittaja käsittelee aihetta omiin kokemuksiin, näkemyksiin ja arvoihin tukeutuen.
Ihminen tunnistaa ja hallitsee sosiaalisen kontekstin: hän kykenee valitsemaan eri tilanteisiin sopivan tavan toimia ja sanoittamaan asiansa käyttämällä hänelle itselleen luontaisia lausahduksia ja sanavalintoja. Ajatusten syventäminen sekä yhteisön ja ajan syvempien arvojen tai jaettujen kokemusten esiin tuominen ovat kulttuurista kontekstia, joka on rakentunut ihmiseen aikojen saatossa. Tekoälylle ei pystytä koodaamaan tällaista aitoa, ihmismäistä toimintatyyliä. Tekoäly on tyhjä taulu, joka luo tekstiä saamiensa tietojen pohjalta eikä pysty sisäistämään ihmisen kulkemaa elämänpolkua ja sen tuomia vivahteita.
Kenen teksti?
Tekoälyn hyödyntäminen tekstintuottamisessa herättää myös juridisia kysymyksiä. Onko tekoälyn tuottama teksti kirjoittajan omaa, vai “kuuluuko” se tekoälylle?
Herkko Hietanen, teknologiaoikeuteen erikoistunut juristi, toteaa Juristiliiton verkkosivuilla, ettei tekoälyllä ole tekijänoikeutta, sillä se kuuluu vain ihmiselle. Voimme käyttää tekoälyä apuna kirjoittaessamme tekstiä tai luodessamme muuta sisältöä, mutta meidän täytyy muokata sisältöä tarpeeksi, jotta tekijänoikeus kuuluu meille ihmisille.
Juridisesti määritellyn tekijänoikeuden lisäksi tekoäly on havahduttanut miettimään eettistä näkökulmaa ja plagiointia. Toisen kirjoittaman tekstin tai muun sisällön esittäminen omana heikentää luottamusta kirjoittajan ja yleisön välillä. Siksi myös tekoälyä hyödyntäessään kirjoittajan on hyvä muistaa läpinäkyvyys, jotta lukijan luottamus ei murene.
Eettiset rajat ja ohjauksen tarve
Onko siis turhaa ja hyvien tapojen vastaista käyttää tekoälyä tekstintuottamisessa? Ei ole. Tekoäly voi oikein ohjattuna auttaa esimerkiksi aiheiden kehittelyssä, uusien näkökulmien pohdinnassa tai epäolennaisen sisällön karsimisessa. Olen kirjoittanut tästä aiemmassa artikkelissani.
Ongelma ei siis ole tekoälyn käyttämisessä vaan siinä, miten sitä käytetään. Tarvitsemme ohjausta ja selkeitä sääntöjä, jotka auttavat meitä ymmärtämään, missä esimerkiksi eettiset rajat kulkevat. Ammatillisissa sosiaalisen median kanavissa käytännöt tuntuvat olevan vielä hajanaisia. Ehkä tekoälyn rooli halutaan jättää jopa tietoisesti mainitsematta?
Vaikka jokaisen tekstin julkaisijan tai viestijän ei tarvitse olla toimittaja, Journalistin ohjeet (2024) tarjoavat hyödyllisen ja ennen kaikkea eettisen selkärangan kaikelle sisällöntuotannolle. Ohjeiden sanoma on selkeä: Yleisön on aina voitava erottaa faktat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
Vain ihminen pystyy rakentamaan aitoa ja kestävää luottamusta toiseen ihmiseen. Tämä pätee myös kirjoittajan ja lukijan suhteeseen.
Lähteet:
Esala, Marjo: Asiantuntijan ääni ja tekoäly: Miten säilyttää aitous? (9.2.2026)
Hietanen, Herkko: Tekoälyllä ei ole tekijänoikeutta (14.10.2025). Juristiliitto.
Luettu 2.3.2026
Julkisen sanan neuvosto: Journalistin ohjeet (2024). Luettu 15.3.2026
Lisää luettavaa:
Lue myös: Miten asiantuntijan ääni ja tekoäly saadaan pidettyä tasapainossa?
Vastaa